Maksan vuokrani käteisellä, joten pian on taas tarpeen iso
tukku frangeja. Osuuspankin politiikkaan kuuluu, että muista kuin
euromääräisistä nostoista peritään 2 euroa + 2,5 % ja luultavasti
vaihtokurssikin jää paikallisen pankkijärjestelmän arvottavaksi. Siksi yritin
avata sveitsiläistä pankkitiliä, johon rahojen siirtäminen olisi ilmaista samoin kuin frangien nostaminen. Mukavaa palvelua sain sekä UBS:ltä että
Postfinancelta, mutta pankkitiliä en saanut avattua; tarvittaisiin sitä
oleskelulupaa, joka on jossakin byrokraattisessa koneistossa pyörimässä. Onneksi
tiesin kuitenkin kivan kellokaupan Luganon keskustassa. Se myy kellojen lisäksi
valuuttaa markkinahintaan, eikä peri palvelumaksuja.
 |
| Näkymä Ponte Tresan Italian-puoleisesta osasta Sveitsiin päin. Vasemmalla rajalaitos. |
Kiitos maiden välisten pankkijärjestelyiden, ystävällisten
kellokaupiaiden ja Sveitsin kalliin ruoan, katsoin järkeväksi piipahduksen
rajan taakse. Sen tein ottamalla pienen paikallisjunan Ponte Tresan rajakylään.
Puolessa tunnissa on rajalla ja sitten voi vain kävellä siltaa pitkin Italiaan.
Matkan kustannukset saa katettua kevyesti jo OP:n palvelumaksuilla, mutta halpa
ruoka lisää reissun kannattavuutta. Euroja siis automaatista (OP:n palvelumaksu
yhden euron, toim. huom.) ja lähikauppaan. Mukaan tarttui leikkeleitä, pastaa,
vihanneksia, hedelmiä, salamia, juustoa – kaikkia Italian herkkuja. Kaikki ei
tosin ole halvempaa Italiassa, eli täytyy olla perillä Sveitsin hinnoista.
Maisemat poislukien, mikään kaunis kaupunki Ponte Tresa (ja
varsinkaan sen italianpuoleinen osa) ei ole, tai niin kuin italialainen kämppikseni
Matteo sanoi: ”Se näyttää pommitusten jälkeiseltä Bosnialta.” Matteon mukaan
italialaiset rajakaupungit eivät koskaan ole olleet kovin suuressa suosiossa,
koska niissä on ollut aikojen saatossa paljon salakuljettajia ja muuta
hämärätoimintaa. Toisaalta Matteo vihaa myös muuten omaa maatansa, samoin kuin
Ticinoa jossa nyt asustamme. Sveitsiläiset kuulemma näkevät Ticinon laaksona,
jossa ei ole oikein mitään. Matteo osaa myös ranskaa ja on jo hakenut siirtoa
Geneveen.
Kahden viikon takainen maahanmuuttoäänestys on yhä kuuma
puheenaihe täällä - ainakin paikallisissa ilmaisjakelulehdissä. Lehdet eivät
ammuksiaan säästele ja maahanmuuttovastainen mielipide tulee selväksi. Ongelmat
vaihtelevat siitä, että ulkomaalaiset vievät työt, siihen, että rajan takaa
työssäkäyvät kuluttavat teitä maksamatta siitä mitään. Pitkästä huolilistasta
huolimatta sveitsiläisten vertaaminen intiaaneihin oli huvittava ylilyönti.
 |
| "Intiaanit eivät onnistuneet pysäyttämään maahanmuuttoa, nykyään he asuvat reservaateissa" |
Äänestyksen jälkeisessä ilmaisjakelulehdessä juhlittiin
Ticinon 70 prosentin kyllä-äänestäjien osuutta sanoin ”asfaltoimme ne”.
Äänestystuloksesta oltiin erittäin ylpeitä ja jutussa korostettiin kuinka
Ticinolla oli ratkaiseva merkitys tiukassa äänestyksessä. Arkielämässä
tällaista ”muukalaisvastaisuutta” ei näy. Ihmiset ovat todella mukavia.
Kouluarki onkin pyörähtänyt kivasti käyntiin. Opiskelu vaikuttaa ensimmäisen
viikon perusteella hyvin käytäntöpainotteiselta ja huomenna kokoonnummekin
tekemään ensimmäisiä kotiläksyjä. Ainoana harmina koulussa on luokkahuoneen
surkeat tuolit, joista selkä tulee kipeäksi jo tunnin luennoinnin jälkeen. Ehkä
ne on tehty umpikieroina syntyneille pankkiirinaluille ja en vain sovi
muottiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti