Quasi un luganese

Nyt minulla on oikeus oleskella Sveitsissä. Kävin paikallisessa ulkomaalaistoimistossa, Servizio regionale degli stranierissa, laittamassa oleskelulupahakemuksen sisään. Tietenkin senza attività lucrativa, eli ilman tienestitarkoituksia. Opiskelijana saamme työskennellä 15 tuntia viikossa, mutta tuskin tuollekaan mahdollisuudelle tulee tarvetta tänä lyhyenä vaihtoaikana. Toimistossa haluttiin passikuvat, kopio passista, vuokrasopimus, opiskelutodistus ja todistus siitä, että minulla on oikeasti varaa tähän leikkiin. Virallisen päätöksen oleskeluluvasta saan kuitenkin luultavasti aikaisintaan vasta puolessa välissä vaihtoa.

Byrokratian osalta minun tulee vielä käydä Puntocittà:ssa ilmoittautumassa Luganon asukkaaksi. Siellä osoitan muun muassa, että sairausvakuutukseni on hoidossa. Sveitsiläisten täytyy lain mukaan ottaa yksityinen sairausvakuutus, joiden kuukausihinnat lähtevät jostain 300 euron tienoilta. EU:sta tulevat vaihto-opiskelijat saavat kuitattua sen eurooppalaisella sairaanhoitokortilla.

Lauantaina piti muistaa käydä ostamassa sunnuntainkin ruoat, koska sunnuntaisin ei ole mikään auki. Lauantaisinkin jotkin ruokakaupat sulkevat jo viideltä. Paikallisia hienouksia – samoin kuin liikennevalojärjestelmät. Silmiinpistävintä Luganon liikenteessä on nimittäin päin punaisia juoksevat jalankulkijat. Syy on se, että jalankulkijat saavat odotella vihreää usein kolmisenkin minuuttia ja vihreä valo palaa ainoastaan sen aikaa, että kerkeää kävellä suojatien puoliväliin. Valoissa ei myöskään ole mitään äänimerkkejä, joten tunnolliselta vihreiden odottelijalta saattaa oma vuoro mennä kokonaan ohi vuoristomaisemia luuppaillessa. Kämppikseni Wahedin kaveri oli kuitenkin sanonut, että punaisia päin käveleminen ei olisi edes laitonta Sveitsissä. Mene ja tiedä, se on kuitenkin varmin tapa ylittää tie, kunhan muistaa katsoa molempiin suuntiin, ettei saa kenenkään Aston Martinia nilkoille.

Wahed sattui myös tietämään paikallisen yliopistoliikunnan tunneista enemmän kuin tavan tallaaja. Hänen johdolla menimmekin keskiviikkona kahden tunnin mittaiseen kuntopiiriin. Saimme mukaan myös toisen kämppiksemme Felipen, jota Wahed oli aiemmin tuloksetta yrittänyt houkutella tunnille. Tuntiin kuului erilaisia lihaskuntoliikesarjoja ja niiden välissä hölkkää. 1,5 tuntia oli tehokasta kuntoilua ja lopun puolituntinen venyteltiin. Koko hoito oli opiskelijoille ilmainen ja tunti olikin vetänyt hyvin porukkaa liikkeelle.

Perjantaina koululla oli tervetuliaislounas uusille vaihto-oppilaille. Muut oppilaat olivat jo tutustuneet toisiinsa USIhomella, eli ensisijaisesti vaihtareille tarkoitetussa talossa, jossa suurin osa asuu. Lisäksi suurin osa oli ottanut osaa kahden viikon mittaiseen italian kielen kurssiin, joka päättyi lounaan jälkeen pidettyyn luentoon. Vaikka tulinkin ulkopuolisena porukkaan, niin hyvin pian olin tiiviisti mukana pyörityksessä. Lounaan jälkeen lähdimme kahden uuden kaverin kanssa Luganon rantaan kävelylle ja jäätelölle. Tsekkiläinen Jan tiesi hyvän jäätelöpaikan keskustasta ja testin jälkeen se sai myös italialaisen Tanian hyväksynnän.

Iltapäivällä oli pienimuotoinen infotilaisuus ja illalla koko vaihtarilauma lipui Back to Beck ‑ravintolaan, jossa pidettiin aperitivo: talon puolesta tuli ruoat ja alkoholittomat juomat, mutta tiskiltä sai (ja oli tietysti suotavaakin) tilata alkoholia omaan laskuun. Syötävä oli pikkunaposteltavaa, tai niin ainakin luulimme, kunnes keittiöstä tuotiin vielä risotto. Mahat olivat jo täynnä, mutta pakko oli jaksaa sitäkin maistaa. Ravintolalta jatkoimme USIhomelle ja sieltä lopulta yökerhoon asti. USIhomella on kuulemma joka ilta jotkin pirskeet, mutta toivottavasti ne eivät aina päädy yökerhoon. Hinnat olivat maan tapaan katossa.