Koska tämä on opiskeluvaihto, niin väistämättä jossain vaiheessa tulee myös opiskelua vastaan. Opiskelin viime syksyn Suomessa maksimiteholla, ettei täällä tarvitsisi liikaa päätä vaivata, joten sain puristettua lukujärjestykseni kolmeen kurssiin, kolmena päivänä viikossa, maanantaista keskiviikkoon. En voi väittää ettei keskiviikosta alkava viikonloppu olisi jo itsessään houkuttanut, mutta rehellisesti sanottuna en joutunut luopumaan mistään mielenkiintoisesta saadakseni pitkän viikonlopun.
Luganon yliopiston
taloustieteiden tiedekunnassa oli minun kannaltani kaksi mielenkiintoista
maisteriohjelmaa: master of finance ja master of finance and banking. Olisin
saanut valita kursseja lähes mistä tahansa aineesta, mutta pitäydyin
rahoituksessa, koska se on melko sveitsiläinen juttu ja sitä ei saa koskaan
luettua liikaa Jyväskylän yliopistossa. Nyt kuljen käytännössä maanantaista
keskiviikkoon samoilla kursseilla kuin finance and banking
–maisteriopiskelijat, suorittaen kurssit:
- Corporate banking
- Financial Instruments
- Derivatives
Kaikki kurssini ovat kuuden
pisteen arvoisia, joten toivon kartuttavani yhteensä 18 opintopistettä, joilla
pitää Kelan tädit tyytyväisinä.
Opiskelu on melko vanhanaikaista.
Taululle kirjoitetaan tekstiä ja oppilaat ottavat ylös minkä kerkiävät. Jyväskylässäkään
kaikki professorit eivät ole mitään binäärikoodinatiiveja, mutta keskimäärin
teknologia on kotimaassa paremmin hallussa ja hyötykäytössä. Opintomateriaalia laitetaan koulun
iCorsi-järjestelmään, mutta se on aina hieman vaihtelevan laatuista ja
esimerkiksi kurssimonisteesta saattaa vain joku päivä ilmestyä uusi jollakin
tapaa erilainen versio kesken kurssin. Kaikki professorit eivät välttämättä
vaivaudu edes taulua käyttämään, vaan luento saattaa olla oppikirjaa löyhästi
tapaileva, hyvin leveästi italian puolelta koukkaavalla englannilla puhuttu
monologi. Yksi espanjalainen vaihtari jätti kyseisen kurssin kesken, koska ei
ymmärtänyt professorin puhetta.
Se mikä paikallisissa opinnoissa
on hyvää, on käytännönläheisyys. Teoria jätetään apukuskin rooliin ja puolet
jokaisen kurssin luennoista on assistentin pitämiä tehtäväluentoja.
Professoreidenkin pitämillä luennoilla käytännön esimerkit ovat koko ajan hyvin
vahvasti opetusta eteenpäin viemässä. Ainakin rahoituksessa
käytännönläheisyydestä on hyötyä, kun erilaisia hinnoittelukaavoja ja muita
koukeroita on noin miljoona. Laskuja tekemällä ja tehtäviä jauhamalla alkaa
hahmottaa, mistä kaikessa on kyse. Olin etukäteen kuullut puheita lukuisista
esityksistä ja projektitöistä joita kursseilla tehdään, mutta minun kohdalleni
ovat osuneet vain yksi viikoittainen ryhmätyö ja satunnaiset caset.
Kahdesta kurssista järjestetään
kesäkuun loppukokeen lisäksi välikoe nyt huhtikuussa. Välikoe on vapaaehtoinen,
mutta itse osallistun molempiin, jotta pääsen näkemään sveitsiläistä
koejärjestelmää. Suomeen verrattuna eroina on ainakin rutosti lyhyempi koeaika, koe
saattaa olla ns. open-book eli siinä saa käyttää kirjaa ja muistiinpanoja, tai
sitten se voi olla myös suullinen. Suullisia kokeita minulla ei onneksi ole,
mutta muistiinpanoja saa käyttää kahden kurssin kokeissa.
Lukumotivaatiota on
vaikea löytää, kun normaalisti yli puolet viikosta tekee kaikkea muuta kuin
opiskelee. Liikuntaan sen sijaan löytyi äkkiä huomattavasti enemmän
intoa ja ensimmäistä välikoetta edeltävällä viikolla kävin kahdesti
luistelemassa ja kerran futsalia pelaamassa.
Uusi kämppikseni Giuseppe (joka
ei tosin vieläkään asu asunnossamme) kertoi käyvänsä pelaamassa yliopiston
futsalvuorolla. Vuoro oli kiinnostanut minua jo aiemmin, mutta en ollut
halunnut yksin lähteä sinne teurastettavaksi. Kuten arvata saattaa, niin
Giuseppen vakuuttelut siitä, että kaikki olisivat ”fuori forma”, eli eivät
mitenkään huippukuntoisia, eivät pitäneet aivan paikkaansa. Peli oli kovaa ja
nopeaa. Muodostimme kolme joukkuetta, joista yksi oli aina vaihdossa ja
kahdeksan minuutin välein vaihdettiin niin, että voittaja jäi kentälle ja
häviäjä tuli pois. Näin sen ainakin piti toimia, mutta kovat pelimiehet
tietenkin halusivat olla koko ajan kentällä ja ajanotosta syntyi jatkuvaa
kiistaa. Loppua kohti alkoi rytmi löytyä ja Giuseppen kanssa tulee varmasti
toistekin lähdettyä potkimaan.
Jos Giuseppe oli
jalkapallomestari, niin luistelun puolella hän pääsi vuorostaan oppipojan
rooliin. Hän oli aina halunnut päästä luistelemaan, mutta ei ollut
kotikaupungissaan Roomassa viitsinyt mennä, koska halli oli aina tupaten täynnä,
sinne oli korkea sisäänpääsymaksu ja luisteluaika oli vain 20 minuuttia.
Luganon jää oli auki maaliskuun loppuun asti, joten oli korkea aika Giuseppen
oppia luistelemaan. Lauantaisin jäällä on erityinen iltavuoro, joka kestää
yhteentoista asti. Menimme sinne neljän
hengen vaihtariporukalla ja jokainen sai yllin kyllin tilaa liukua: paikalla
oli meidän lisäksi vain muutama piruetteja fiilistelevä pörrääjä. Giuseppe oli
hyvin peloton ensikertalainen ja sai nopeasti homman jujusta kiinni niin, ettei
tarvinut laidoista roikkua.
Koska luistelemassa oli niin
hauskaa ja sinne oli jälleen seuraavana lauantai-iltana menossa uusi isompi
porukka, tuli mentyä toisenkin kerran. Päivää ennen luistelukauden loppua
paikalle oli saapunut hieman enemmän porukkaa ja meidän lössimme täytti jäätä
entisestään – tai ainakin kaukalon laitoja. Tällä kertaa oli singaporelaisten
vuoro saada ensikosketus liukkaaseen jäähän ja lenksuviin lainaluistimiin.
Kaikki selvisivät ehjin nahoin ja hauskaa oli. Yhtään singaporelaista ei myöskään
hukkunut, vaikka menomatkalla sekin oli vaarana.
Pertunkujan Pyrinnön ainut edustaja toinen vasemmalta |
Kovasta välttelystä huolimatta
välikoe tuli auttamatta vastaan. Koe oli vain tunnin mittainen rypistys, joten
asiat piti todella osata, eikä luokassa auttanut kauheasti enää alkaa
pähkäilemään. Tehtäviä oli kaksi, joissa molemmissa oli neljä kohtaa.
Ensimmäisessä tehtävässä pidin hyvää vauhtia yllä, kun kysymykset tuntuivat
osuvan kohilleen. Toisessa tuli seinä vastaan, koska sen jokainen kohta
käsitteli sellaista arvopaperia, josta minulla ei ollut hirmuisen paljon
hajua. Loput ajasta sitten päädyin kuitenkin vain pähkäilemään ja
tuijottamaan tehtäväpaperia. Kun sain mielestäni pääteltyä kyseisen arvopaperin idean,
oli jo liian myöhäistä alkaa suttaamaan mitään suurempaa vastausta.
Pikaisen koeluokan ulkopuolella
käydyn vaihtaripalaverin perusteella muilla oli ollut täsmälleen samat ongelmat
ja moni joutuu varmaan suorittamaan koko kurssiin kesäkuun loppukokeessa.
Tulipahan nähtyä ensimmäinen sveitsiläinen koetilanne. Paikat eivät ainakaan kerenneet
puutumaan tunnissa. Mielenkiinnolla jään odottamaan muistiinpanollista koetta.
P.S. Blogitekstin kirjoituksen aikana tulivat välikokeen tulokset ja sain arvosanaksi 6. Se on alhaisin läpipääsyyn riittävä arvosana ja tarkoittaa käsittääkseni suoritukseni olleen 60 prosenttisesti oikein. Jyväskylän yliopistossa läpipääsyn raja on yleensä 50%. Taidan suorittaa koko kurssin kesäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti