perjantai 23. toukokuuta 2014

Informazioni turistiche


Ticinon kantonissa Valle Verzasca on paikka, mikä on pakko nähdä. Isäni tuli puolisonsa kanssa käymään ja Verzascan laakson olin säästänyt heille. En ollut sitä itse vielä nähnyt, mutta kaikki olivat siitä puhuneet. Pohjimmiltaan kyse on joesta, joka on kaivertanut itselleen väylän kallioon laakson pohjalle, samalla muovaten kalliosta mitä ihmeellisimpiä muotoja. Joen varrella on keskiaikainen maanviljelijöiden epäkäytännöllisen oloinen silta, Ponte dei salti, ja joki päättyy patojärveen yhden Euroopan korkeimpiin kuuluvan padon kylkeen. 220 metriä korkea pato tuli tunnetuksi 007 Goldeneye -elokuvan alkukohtauksesta.


Menimme paikan päälle vuokra-autolla, jolloin pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa Sveitsiä autolla. Kuvittelin homman vähän paremmaksi, mutta ilman maksullisia moottoriteitä matka ei etene mihinkään. 20 kilometrin matka ei ole mikään Jyväskylä-Tikkakoski –rykäisy: puolen kilometrin välein tulee liikenneympyrä ja liikennettä riittää aina, vaikka pahimmillaan se on iltapäivisin kun italialaiset palaavat kotiinsa.


Pääsimme kuitenkin perille. Ensin pysähdyimme padolle ja sen jälkeen jatkoimme jokea ylös Lavertezzoon, jossa sijaitsee tuo kuuluisa silta. Jos paikalla haluaa enemmän patikoida, niin joen yläjuoksulle kannattaa ottaa bussi ja tallata sitten joen vartta pitkin alas aina Lago Maggiore -järvelle asti. Me menimme autolla sopivalle paikalle ja teimme siitä pienen lenkin joen ympäristössä. Paikka on aivan täydellinen aurinkoisen ja lämpimän päivän piknikkiin. Eväät messiin ja kallioille lepäämään. Joen vesi on uskomattoman kirkasta ja syvän turkoosia. Ympäröivät vuoristomaisemat vielä kehystävät näkymän loistavasti.


Tehokkaana turistioppaana en päästänyt pariskuntaa lepäämään lomallaan ja toisena kohteena oli jälleen Bellinzona. Tällä kertaa keli oli vähän harmaampi, mutta toisessa pienemmistä linnoista oli avattu melko huikaiseva linnan torniin rakennettu museo ja toisessa oli avattu sarjakuvanäyttely. Ostimme Castelgrandesta sarjaliput, joilla pääsi kaikkiin linnoihin sekä erääseen palatsiin kaupungin laidalla. Palatsi itsessään oli hieno, mutta se oli täytetty jonkin venäläisen tusinataiteilijan töillä sveitsiläisten ja venäläisten pitkää ystävyyssuhdetta kunnioittamaan (?).


Vierailulle sattui yksi sateisempikin päivä, joten lähdimme Ticinolaiseen ”shoppailuparatiisiin” Mendrision FoxTowniin. Se on ilmeisesti Keski-Euroopan suurimpia outlet-tavarataloja; 160 eri merkin outlet-liikettä saman katon alla. Tuotteet eivät olleet pelkästään vaatteita vaan myös elektroniikka ja muuta tilpehööriä. 160 liikkeen lisäksi tavaratalossa tuntui olevan saman verran parkkihalleja ja kaikki olivat yhtä täynnä. Kiersimme pitkään muiden parkkipaikkaa etsivien letkassa, kunnes saimme pikku-Puntomme parkkeerattua kyseenalaiselle paikalle kahden kerroksen väliin.


Hintataso ei ollut mitenkään erityisen alhainen. Merkit vaihtelivat laadukkaista luksusmerkkeihin ja houkuttelevia hintoja löytyi vasta kun outlet-hintaa oli alennettu reilusti.


Iskän ja Hilkan kanssa tuli nähtyä jonkin verran myös Italian puolta Lugano-järven rannasta Gandriasta eteenpäin ja sekin oli ihan näkemisen arvoista aluetta. Siellä on mukavia pikkukyliä rannan täydeltä upeissa maisemissa, kuinkas muuten. Lisäksi tämä aivan Luganon vieressä sijaitseva Italian puoli on hyvä vaihtoehto majoittumiseen, jos auto löytyy. Luganolaisen halvimman hotellihuoneen hinnalla saa Italian puolelta huoneen, jossa on parveke järvelle.

Tämä vierailu oli viimeinen varsinainen sukulaisten vierailu täällä Luganossa. Turistioppaan työt ovat jotakuinkin ohi, joskin Linda tulee vielä kesäkuun lopussa reissaamaan minun kanssa viikoksi. Nyt onkin päällimmäisenä mielessä kesäkuun 11. päivä alkavat kokeet, joihin olen lueskellut toukokuun alusta lähtien. En uskonut innostuvani liikaa opiskelemaan vaihdossa, mutta mielenkiintoiset kurssit ja typerä koesysteemi motivoivat näyttämään kaapin paikan. Vielä kuitenkin joitakin reissujakin teen ja Valle Verzascan maisemissa minua pisti patikkaitikka sen verran pahasti, että lähes joka viikko on tullut oltua uusien maisemien etsinnässä. Niistä tarinaa ensi kerralla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti